Suomi hyvinkää maailman isoimmat silikonit

Naisten osuus punaisten aseellisten joukkojen kokonaisvahvuudesta oli noin 2—3 prosenttia. Läheskään kaikkia ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, joten todellinen määrä saattaa olla vielä huomattavasti suurempi. Saamastaan sotilaskoulutuksesta huolimatta naiskaartien osallistuminen taistelutoimintaan jäi vähäiseksi.

Niitä käytettiin ainoastaan viimeisinä reserveinä, jotka olivat mukana lähinnä Helsingin , Tampereen ja Viipurin puolustustaisteluissa. Lisäksi naiskaartit osallistuivat joihinkin Kymenlaaksossa ja Karjalan kannaksella käytyihin taisteluihin sekä perääntymisvaiheen yhteenottoihin, kun lännestä tulleet punaisten pakolaiskolonnat yrittivät Etelä-Hämeessä murtautua vastapuolen saartorenkaiden läpi kohti itää.

Ensimmäisenä taistelukosketuksen saivat Tampereen seudun kaartit Helsingin naiskaartilaiset puolestaan joutuivat taisteluun, kun Hangossa maihinnousseet saksalaiset etenivät Helsinkiin Merkittävin osuus lopputulokseen naiskaarteilla oli Tutkija Tuomas Hopun mukaan kieltäytymisiäkin nähtiin ainakin Tampereella.

Siellä osa naisista ei halunnut lähteä taisteluun, vaan olivat valmiit luovuttamaan aseensa pois ja palaamaan kotiin.

Hieman myöhemmin naiskaartilaiset kuitenkin puolustivat sinnikkäästi viimeisiä punaisten asemia Tampereen raatihuoneella ja vaativat jo luovuttamassa olleita miehiä jatkamaan taistelua. Naisten osuutta kuitenkin yleisesti liioiteltiin sekä punaisten että valkoisten sotapropagandassa.

Teloitettujen naiskaartilaisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, vaan luvut vaihtelevat eri lähteissä. Yleisesti teloitettuja naisia arvellaan olevan ainakin —, jotka ammuttiin joko heti taistelujen jälkeen tai myöhemmin vankileireillä ennen sodan päättymistä toukokuun puolivälissä. Teloituksia suoritettiin yleisesti Tamperetta lukuun ottamatta kaikilla muilla paikkakunnilla, missä naiskaartilaisia jäi vangeiksi. Tampereella tiedetään ammutun ainoastaan kolme naista välittömästi taistelun jälkeen, mutta myöhempiä teloituksia ei kaupungissa päällystön kiellosta johtuen tehty.

Ylivoimaisesti eniten naisia teloitettiin Lahdessa ja Hollolassa , joissa parin viikon aikana ammuttiin ainakin parisataa naiskaartilaista. Tunnettu joukkoteloitus tapahtui myös 1.

Joidenkin tietojen mukaan naiset raiskattiin teloitusta edeltäneenä yönä. Teloitetut naisten keski-ikä oli noin 20 vuotta ja nuorimmat olivat vain vuotiaita. Ammutuiksi joutuivat erityisesti yhteiskunnan pohjasakkana pidetyt kaupunkien ja teollisuustaajamien työläisnaiset, mutta eivät juurikaan naiskaarteihin liittyneet maaseudun piiat ja palvelijattaret.

Saksalaiset sen sijaan olivat useissa tilanteissa jopa estäneet punavankien teloituksia, mikä huononsi valkoisten ja saksalaisten välejä. Naiset myös yleensä raiskattiin ennen teloitusta. Teloituksista on vuosikymmenten ajan kiertänyt kertomuksia, että miesten vaatteina pidettyihin housuihin pukeutuneet naiset ammuttiin järjestelmällisesti. Tämän vuoksi naiset vangeiksi jouduttuaan pyrkivät pääsemään housuistaan eroon ja pukeutuivat esimerkiksi pelkkään alushameeseen.

Myöhemmässä tutkimuksessa väitettä on joskus pidetty myyttinä, mutta esimerkiksi teloituksia luvulla tutkineen Marjo Liukkosen mukaan näin todellakin tapahtui. Mittavimmat teloitukset nähtiin Lahdessa ja Hollolassa, jossa huhti—toukokuun aikana ammuttiin ainakin — naiskaartilaista.

Suomen sotasurmat -tietokannassa on ainoastaan Leirillä oli nykytiedon mukaan kaikkiaan yli 2 naista, vaikka vanhemmat luvut mainitsivat vain naisvankia. Naiskaartilaisten lisäksi vangeiksi joutui Etelä- ja Lounais-Suomesta paenneita punasotilaiden perheenjäseniä, joihin kuului vaimojen ja lasten ohella myös heidän äitejään. Surmattujen naissotilaiden ruumiita häpäistiin riisumalla ne alasti ja jättämällä seksuaalisesti loukkaaviin asentoihin.

Myös yleiset olosuhteet Hennalassa olivat erittäin huonot, vankeja kuoli nälkään ja tauteihin. Lisäksi leirillä kuoli runsaasti lapsia.

Tutkija Tuulikki Pekkalaisen mukaan suurimmat teloitukset Lahdessa nähtiin 9. Teloituksista Tröbstille kertonut lääkintäkersantti mainitsi, miten puut olivat täynnä aivojen roiskeita. Punaisten naisten teloituksia on pidetty myös rotuhygienisenä toimenpiteenä, koska heidän katsottiin muodostavan uhan suomalaisen rodun puhtaudelle. Tähän viittaa hänen mukaansa muun muassa se, että miesten kohdalla teloitettiin järjestelmällisesti lähinnä johtajina pidettyjä punakaartilaisia, mutta naisista myös tavallisia rivijäseniä.

Punakaartien naiset eivät sopineet naiskuvaan, jota esimerkiksi veljekset Lauri ja Martti Pihkala levittivät. Martti Pihkalan juuri ennen sisällissodan loppua ilmestyneessä kirjassa Minkälainen Suomi meidän on luotava?

Pihkala kehottaakin kirjassaan tuhoamaan kaikki kaupunkien työläisnaiset ja yleisinä naisina pidetyt. Veljesten ajatuksista oli innostunut myös valkoisten pahamaineisin teloittaja Hans Kalm , jonka joukot suorittivat suurimman osan Lahdessa tehdyistä naiskaartilaisten teloituksista.

Molempien ihmisryhmien mahdollinen lisääntyminen nähtiin ongelmana suomalaiselle rodulle ja porvariston puhtaudelle. Lisäksi taustalla oli punaisten naisten demonisointi porvarillisessa lehdistössä. Suomalaiset joukot oli alistettu saksalaisten komentoon, eivätkä näin ollen voineet nousta heitä vastaan. Sen sijaan valkoiset pystyivät ampumaan yhteiskunnallisesti arvottomina pidettyjä työläisnaisia, joita saksalaiset taas yrittivät suojella ja joita he mielivat itselleen.

Sodan loppuessa vielä hengissä olleet naisvangit koottiin kesäkuun aikana Hämeenlinnan ja Suomenlinnan vankileireille odottamaan Valtiorikosoikeuden jakamia tuomioita. Lausunnot sisälsivät kuitenkin usein pelkkiä huhuja tai pahansuopien ihmisten kostonhaluisia puheita. Hiljaiset ja nöyrästi käyttäytyneet saivat yleensä myönteisen arvion ja lievemmän tuomion, kuin uhmakkaasti esiintyneet naiset.

Esimerkiksi Tampereen ja Pispalan kaartien päälliköt Hilma Andersson ja Emma Oksala saivat kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion, josta he kuitenkin vapautuivat yleisen armahduksen myötä jo vuoden alussa. Punaiset teloittivat myös neljä naiskaartilaista luokkapetturuuden vuoksi. Tapauksien tarkemmista syistä ei ole tietoa. Ainoa tunnettu valkoisten telotuksiin osallistunut nainen oli Valkeakosken naiskaartiin kuulunut Liisa Laurén.

Valkoisten parissa suhtautuminen naiskaartilaisiin on jyrkän vihamielistä ja heidät tuomittiin ankarasti niin kirkon, sanomalehdistön kuin sodanjohdonkin toimesta. Myös valkoisia kannattaneet kulttuurivaikuttajat olivat yleensä naiskaartilaisia vastaan. Punaisia naisia demonisoitiin ja heihin kohdistui suunnatonta naisvihaa, jyrkimmissä puheissa naisilta vietiin kokonaan jopa ihmisarvo.

Naisten hylkäämät perinteiset sukupuoliroolit, vaatimukset yhteiskunnallisen aseman parantamisesta ja erityisesti heidän osallistumisensa taistelutoimintaan järkyttivät valkoisia pahoin. Myös naisjärjestöt vastustivat naisten osallistumista sotatoimiin, koska sen katsottiin rikkovan totuttuja tapoja ja rooleja. Valkoinen Suomi -lehti taas piti naispataljoonia sairaalloisena ilmiönä.

Valkoiset pitivät työläisnaisia myös yleisesti epäsiveellisinä, verrattuna ihanteellisina pidettyihin keskiluokkaisiin naisiin. Myöhemmin merivoimien komentajaksi noussut E. Tampereella ilmestynyt Aamulehti kirjoitti Tunnetuin ankaria rangaistuksia vaatineista kirjoituksista oli kirjailija Ilmari Kiannon sanomalehti Keskisuomalaisessa Kiihkomielisimmät valkoiset yhtyivät hänen vaatimuksiinsa, mutta Kiannon lukijoissa ne herättivät kummastusta.

Hänen saamissaan kirjeissä ihmeteltiin Kiannon raakaa kostonhimoa. Purkaus herätti kummastusta myös siksi, että hänet oli tunnettu työväestön ja köyhälistön kuvaajana.

Kiannon kannanotot katkaisivatkin hänen suhteensa suomalaiseen työväenliikkeeseen. Teloitusten ja raiskausten lisäksi naisten halveksunta näkyi myös ruumiinhäpäisyinä.

Tampereen Tammelan kaupunginosassa valkoiset riisuivat kaatuneilta naissotilailta housut, niin että sukuelimet paljastuivat. Tarkoituksena oli ilmeisesti näyttää kaikille, että kyseessä tosiaankin oli naisia. Sisällissodan jälkeen punakaartien naisista tuli tabu, eikä heitä huomioitu kirjallisuudessa ennen Emil Saarisen vuonna julkaisemaa teosta Suomen punakaarti.

Vielä tämänkään jälkeen naisista ei yleensä kirjoitettu kuin luvun jälkipuoliskolta lähtien ja ensimmäiset pelkästään naiskaarteja koskevat akateemiset tutkimukset julkaistiin vasta luvun lopussa. Myöskään luvun vasemmistolaisessa kirjallisuudessa ei kerrota naisten osallistumisesta taistelutehtäviin, vaan esimerkiksi Tuure Lehén mainitsee postuumisti vuonna julkaistussa Punaisten ja valkoisten sota -teoksessaan heidän olleen ainoastaan sairaanhoito- ja huoltotehtävissä.

Eino Jutikkala sen sijaan mainitsee myös naiskaartilaisten aseellisen toiminnat vuonna ilmestyneessä Tampereen historiassaan. Helmikuun alkupäivinä perustettu Helsingin naiskaarti eli ns. Tarinoiden mukaan he kävivät kiivasta puolustustaistelua Vesilinnanmäellä , mutta koska naiskaartin tappiot jäivät koko Helsingin taistelun aikana pieniksi, ovat kertomukset todennäköisesti liioiteltuja. Tampereella perustettuun naiskaartiin kuului kaksi komppaniaa, jotka muodostettiin 7. Kaartissa oli mukana yhteensä naista, joista Tampereen taistelun aikana kaatui tai teloitettiin yksitoista.

Tampereen naiskaarti osallistui ensimmäistä kertaa taisteluun Muista paikkakunnista poiketen, ainoat naiskaartilaisten teloitukset tehtiin välittömästi antautumisen yhteydessä, mutta vangeiksi jääneitä ei enää ammuttu. Pispalan naiskaarti perustettiin ilmeisesti maaliskuun puolivälissä ja siihen kuului kaikkiaan noin 50 jäsentä. Pispalan esikaupunkialue kuului tuolloin vielä Pirkkalan pitäjään.

Kaartin esikuntapäällikkö oli Hilda Virtanen , sanitääriosaston johtaja Pispalan punakaartin päällikkön Aatto Koivusen puoliso Hilma Koivunen ja aseellisen osaston päällikkö Juupajoelta saapunut vuotias Emma Oksala. Kirjallisuudessa on pitkään elänyt tarina, että Pispalan naiskaarti olisi Viipurin merkinantokomppanian nimellä tunnettu Viipurin kaarti oli Helsingin ja Valkeakosken kaartien ohella ensimmäisiä perustettuja naiskaarteja, joka muodostettiin 8.

Komppaniassa oli jäseniä noin ja sen päällikkönä toimi sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle paennut ja siellä myöhemmin punaupseeriksi ryhtynyt Toini Mäkelä. Yksikkö oli alun perin tarkoitettu vartio- ja tiedustelutehtäviin, josta se myös sai nimensä. Myöhemmin naiset kuitenkin osallistuivat muun muassa Raudun ja Viipurin taisteluihin. Muutamia komppanian jäseniä kaatui taisteluissa tai teloitettiin ja osa antautui toukokuun 1.

Suurin osa kaartin jäsenistä onnistui kuitenkin Mäkelän tavoin pakenemaan Neuvosto-Venäjlle. Myös Turun naiskomppaniaksi kutsuttu Maarian naiskaarti perustettiin 9. Kaartiin kuului noin naista, jotka osallistuivat Satakunnan rintaman taisteluihin Karkussa , Mouhijärvellä ja Suodenniemellä sekä toimivat huolto- ja vartiotehtävissä Tampereella.

Naiskaartin jäsenistä neljä kaatui taistelussa ja yksi kuoli valkoisten teloittamana Karkussa. Lisäksi sodan jälkeen Lahden vankileirillä teloitettiin ainakin kuusi kaartilaista. Valkeakosken naiskaarti perustettiin 2. Operaation jälkeen hän kantaa Suomen suurimpia silikoneja. Janita Janatuinen - Suomen suurimmat silikonit! Ruumispussista herännyt kuoli lopullisesti.

Et takuulla arvaa, mikä on Suomen nopeimmin kasvava ikäryhmä Huuhkajien päävalmentaja kehaisi yllätysratkaisijaa: Olqun kadin porno väkisin makuu porno valokuvat mikkeli orgiat video notkea tyttö hakee games free lesbo. Norma Stitz on naiselle pelkkä lavanimi. Janna hurmerinta jeans maarit lukkarinen. Seksiä kotona suomi porno videot Laaja sähkökatkos pimensi Porvoon maanantai-iltana - pahimmillaan 7 asiakasta ilman sähköä Justin Bieberin isä heitti koiran parvekkeelta.

Lesdo runkkaus pornoa you tube. Muovipussi tuhosi auton - Formulat - Seiska uutisoi eilen, että takavuosien kohumalli Janita Janatuinen nyk. Nämä olivat Suomen suurimmat silikonit - 18 euroa Facebookissa mieheltä vedättänyt Janita Janatuinen on entinen Seiskan Tähtityttö!

Maailman suurimmat rinnat vierailevat Turussa. Tiistai klo Chelsea Charms tuo jättimäiset rintansa Suomen-vierailulle.

: Suomi hyvinkää maailman isoimmat silikonit

RIGA SEX ESCORT PÄIVÄKAHVIT TURKU Keskustan vara­pu­heen­joh­ta­ja­eh­dokas Antti Kurvinen julkisti tukijalistan. Niinistö närkästyi muotokuvansa taustoista: Heidän lisäkseen kuolleeksi julistettiin kadonnutta, joiden kohtalosta ei ole tietoa. Hän ver­taa yk­si­tyis­tä­mis­vim­maa ta­ka­vuo­sien Ca­ru­na-kaup­poi­hin. Virkamiehet varoittavat soten kaatumisen seurauksista — "Olisi henkinen katastrofi". Ertok tuomittiin Satakunnan käräjäoikeudessa törkeästä petoksesta seitsemän kuukauden ja 15 päivän ehdolliseen vankeuteen. Lesdo runkkaus pornoa you tube.
ESCORT PRAGA PUSSY IN 369
Suomi hyvinkää maailman isoimmat silikonit Naapurin pillu helsinki treffit
Striptease show suomi pano Prinssi Louisin ristiäispäivä julkaistiin — yhteys herttuatar Meghanin salaiseen kastetilaisuuteen. Se harjoitteli ja majoittui Uuraan linnoituksen alueella. Komppaniassa oli jäseniä noin ja sen päällikkönä toimi sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle paennut ja siellä myöhemmin punaupseeriksi ryhtynyt Toini Mäkelä. Tilaa Seiska Lue Digilehteä. Muutamia komppanian jäseniä kaatui taisteluissa tai teloitettiin ja osa antautui toukokuun 1. Naiset myös yleensä raiskattiin ennen teloitusta.
TREFFIT JOENSUU ILMAISET PORNO VIDEOT Erotic center pori asian gay oil massage

Nyt täy­tyy pää­mi­nis­te­ri­puo­lu­eel­ta löy­tyä kei­no­ja hoi­taa tämä ti­lan­ne, hän vaa­tii. Sa­maan hen­gen­ve­toon Hut­tu­nen kri­ti­soi ko­koo­muk­sen po­li­tiik­kaa.

Kan­sa­ne­dus­ta­ja , en­ti­nen kun­ta­mi­nis­te­ri Ta­pa­ni Töl­li kesk. Lii­an no­pei­siin rat­kai­sui­hin ei hä­nen mu­kaan­sa pidä läh­teä. En­sin pi­täi­si ai­na­kin käy­dä yh­tei­siä kes­kus­te­lu­ja maa­kun­nan sote-val­mis­te­lu­ta­ho­jen kans­sa. Asi­an puin­ti ai­no­as­taan kaup­po­ja te­ke­vän yri­tyk­sen lob­ba­rin kans­sa saat­taa joh­taa ko­vin yk­si­puo­li­seen ku­vaan ko­ko­nai­suu­des­ta.

Töl­li ko­ros­taa, et­tei edul­li­sil­ta tun­tu­vil­la kiin­teis­tö­kau­poil­la vält­tä­mät­tä taa­ta pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä pal­ve­lui­den säi­ly­mis­tä. Lop­pu­tu­los ei vält­tä­mät­tä ole tar­koit­ta­nut yh­tä juh­laa. Pörs­siyh­ti­öi­den teh­tä­vä on tuot­taa voit­toa, ei huo­leh­tia pal­ve­luis­ta. Kan­sa­ne­dus­ta­ja ym­mär­tää kun­tien epä­var­muu­den sote-rat­kai­su­jen ve­ny­mi­sen vuok­si. Myös Hut­tu­nen ja Leh­ti­mä­ki ym­mär­tä­vät kun­tien re­ak­ti­ot.

Tu­le­vai­suus on täy­del­li­sen epä­var­muu­den pei­tos­sa niin kau­an kuin sote-uu­dis­tuk­ses­ta saa­daan val­mis­ta. Yk­si­tyi­sil­lä yri­tyk­sil­lä on tar­jo­ta pa­pe­ril­la konk­reet­ti­nen so­pi­mus. Sii­hen te­kee mo­nen mie­li tart­tua, Hut­tu­nen sa­noo. Hul­luk­si ti­lan­teen te­kee hä­nen mie­les­tään se, et­tä yli puo­lu­e­ra­jo­jen ih­mi­set tie­dos­ta­vat fir­mo­jen ole­van liik­keel­lä ra­han­kiil­to sil­mis­sä.

Ve­ro­eu­rot­kin va­lu­vat suu­rel­ta osin luul­ta­vas­ti muu­al­le. Sil­ti moni us­koo, et­tä myy­tä­vien kiin­teis­tö­jen kaut­ta saa­daan pait­si ra­haa myös pal­ve­lut lu­kit­tua kun­taan. Hut­tu­nen it­se us­koo lu­jas­ti sote-uu­dis­tuk­seen, mut­ta on ha­vain­nut tie­tyn­lai­sen toi­vot­to­muu­den le­vi­ä­vän kes­kus­ta­lais­ten­kin kes­kuu­des­sa.

Kai­vat­tai­siin us­kon vah­vis­tus­ta ja tiuk­ko­ja fak­to­ja sen tu­ek­si. En voi ol­la mu­ka­na myy­mäs­sä jul­ki­sia pal­ve­lui­ta ja hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taa yk­si­tyi­sel­le. Leh­ti­mä­en mie­les­tä olen­nais­ta nyt on hoi­taa kun­tien kuu­le­mi­set ja saa­da va­lin­nan­va­paus­la­ki pa­ket­tiin no­pe­as­ti. Maa­kun­ta- ja so­teu­u­dis­tuk­sen maa­liin saa­min on hä­nen mu­kaan­sa erit­täin tär­ke­ää.

Puhe di­gi­ta­li­saa­ti­os­ta ei Leh­ti­mä­en mu­kaan loh­du­ta syr­jä­ky­lien van­huk­sia, joi­ta pe­lot­taa sen suh­teen jo oma osaa­mat­to­muus. Vaa­ti­van eri­kois­sai­raan­hoi­don kes­kit­tä­mi­sen hy­väk­sy­vät lä­hes kaik­ki, mut­ta lää­kä­rin ja ste­tos­koo­pin pi­täi­si löy­tyä lä­hel­tä.

Nyt moni haluaa varmistaa omat lähipalvelunsa keinolla millä hyvänsä, Esko Lehtimäki sanoo. Jos kun­nat nyt pääs­tä­vät yk­si­tyi­set val­taa­maan omat mark­ki­nan­sa, maa­kun­ta­päät­tä­jien on lo­pul­ta lä­hes mah­do­ton­ta päät­tää yh­tei­sis­tä pal­ve­luis­ta, kos­ka kent­tä on jo val­miik­si mii­noi­tet­tu. Hän ver­taa yk­si­tyis­tä­mis­vim­maa ta­ka­vuo­sien Ca­ru­na-kaup­poi­hin.

Sote-kau­pan­käyn­ti on vain mo­nin ver­roin pa­hem­paa. Ly­hy­es­sä ajas­sa saa­daan val­ta­va va­hin­ko ai­kai­sek­si. Hut­tu­nen toi­voo, et­tä kun­nis­sa ky­et­täi­siin kat­so­maan asi­oi­ta pi­dem­mäl­lä täh­täi­mel­lä, vuo­si­kym­men­ten pää­hän. Jär­jes­tö­pals­tan il­moi­tuk­set Kes­kus­tan pii­ri­toi­mis­to­jen kaut­ta. Kuntien sote-paniikki uhkaa murskata julkiset palvelut — Keskustan Tölli: Saarikko on huolissaan palve­lu­ta­lojen ulkois­ta­mi­sista — "Juuri kun olemme sopineet, että pitäisi löytää uudenlaisia asumis­rat­kai­suja ikäihmisille".

Pohjois-Karjalan päättäjät rauhoit­te­levat sote-kiinteistöjen myynti-intoa kutsumalla kaikki kunnat kokoukseen — "Julkisesta tervey­den­huol­los­tamme uhkaa tulla reikäjuustoa". Tilaa Suomenmaan ilmainen uutiskirje Lähetämme tuoreimmat uutiset sähköpostiisi viidesti viikossa. Antti Siika-aho jäi pohtimaan Sipilän perus­tur­va­pu­heita — Toteutuuko puolu­e­ko­kouksen tahto? Vaikut­ta­ja­kiih­dyt­tä­möön jälleen valtava määrä hakemuksia.

Maijala haukkuu saame­lais­kä­rä­jä­lain esitys­luon­noksen lyttyyn — "Pahentaisi ongelmia". Kansa­ne­dus­taja Mikko Savola perää peltomaan arvoa lunas­tus­laissa. Yksi­tyis­tie­laki uudistuu — kansa­ne­dus­taja Pylväs: Virkamiehet varoittavat soten kaatumisen seurauksista — "Olisi henkinen katastrofi".

Visit Tampere Oy, Muumimuseo ja Moomin. Lisätty todellisuus vie aikamatkalle Finlaysonin alueen historiaan. Finlaysonin alueella voi tutustua Finlaysonin puuvillatehtaan historiaan sekä tehtaan työntekijöiden ja alueen rakennusten tarinoihin lisätyn todellisuuden avulla. Särkänniemi-Mustalahti alueesta muokataan kestävän matkailun ekosysteemiä.

Vuoden heinäkuun loppuun kestävässä Kestävän matkailun hub -hankkeessa tavoitteena on muodostaa uudistuvasta Särkänniemen-Mustalahden alueesta yhtenäinen, kansainvälisesti tunnettu ja vetovoimainen keskittymä. Matkailuneuvonta palvelee Frenckellissä ja kaupungilla. Kesän ajan Visit Tampereen matkailuneuvonta palvelee Frenckellin palvelupisteessä, kaupungilla sekä suurimmissa tapahtumissa.

Saunaravintola Kuuman avajaiset lähestyvät. Liittyminen ei kuitenkaan ollut luonteeltaan ajautumista tai mitenkään pakollista, vaan päätös syntyi yleensä vakaan harkinnan jälkeen. Lisäksi vaikuttimena oli yleinen naisten aseman parantaminen, jota kaartilaiset usein korostivat luopumalla perinteiseen naisen malliin kuuluneista ulkonäkövaatimuksista. Punakaartiin liittyneet naiset olivat yleensä kaikki lukutaitoisia ja heistä suurin osa oli mukana työväenyhdistysten naisosastojen tai muiden työväenliikkeen järjestöjen toiminnassa.

Naiskaartit olivat huomiota herättävä ilmiö myös kansainvälisesti. Koska aikakauden eurooppalainen yhteiskunta suhtautui kielteisesti naisten sotilaalliseen toimintaan, heitä nähtiin ase kädessä vain yhteiskunnallisia normeja rikkoneissa vallankumouksissa. Naiskaartilaiset pukeutuivat usein yhdenmukaisesti, he leikkauttivat tukkansa lyhyeksi ja pukeutuivat housuihin, jotka luvun alussa olivat ainoastaan miesten käyttämä asuste. Lisäksi naiset käyttivät usein vanhoja venäläisiä asepukuja.

Käytännöllisyyden lisäksi housujen pitämisellä haluttiin irtaantua vallitsevista normeista ja niiden käyttö nouseekin jatkuvasti esiin naiskaartilaisista kertovissa tarinoissa. Lappalainen on laskenut punaisten palkkalistoilla olleen yhteensä noin 1 naiskaartilaista. Ohto Manninen sen sijaan esittää kokonaisluvuksi noin 2 naista, koska punakaartien luettelot ovat paikoitellen epätarkkoja, eivätkä myöskään sodan loppuvaiheessa mukaan liittyneet näy palkkalistoissa.

Naisten osuus punaisten aseellisten joukkojen kokonaisvahvuudesta oli noin 2—3 prosenttia. Läheskään kaikkia ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, joten todellinen määrä saattaa olla vielä huomattavasti suurempi. Saamastaan sotilaskoulutuksesta huolimatta naiskaartien osallistuminen taistelutoimintaan jäi vähäiseksi. Niitä käytettiin ainoastaan viimeisinä reserveinä, jotka olivat mukana lähinnä Helsingin , Tampereen ja Viipurin puolustustaisteluissa.

Lisäksi naiskaartit osallistuivat joihinkin Kymenlaaksossa ja Karjalan kannaksella käytyihin taisteluihin sekä perääntymisvaiheen yhteenottoihin, kun lännestä tulleet punaisten pakolaiskolonnat yrittivät Etelä-Hämeessä murtautua vastapuolen saartorenkaiden läpi kohti itää. Ensimmäisenä taistelukosketuksen saivat Tampereen seudun kaartit Helsingin naiskaartilaiset puolestaan joutuivat taisteluun, kun Hangossa maihinnousseet saksalaiset etenivät Helsinkiin Merkittävin osuus lopputulokseen naiskaarteilla oli Tutkija Tuomas Hopun mukaan kieltäytymisiäkin nähtiin ainakin Tampereella.

Siellä osa naisista ei halunnut lähteä taisteluun, vaan olivat valmiit luovuttamaan aseensa pois ja palaamaan kotiin. Hieman myöhemmin naiskaartilaiset kuitenkin puolustivat sinnikkäästi viimeisiä punaisten asemia Tampereen raatihuoneella ja vaativat jo luovuttamassa olleita miehiä jatkamaan taistelua.

Naisten osuutta kuitenkin yleisesti liioiteltiin sekä punaisten että valkoisten sotapropagandassa. Teloitettujen naiskaartilaisten määrästä ei ole tarkkaa tietoa, vaan luvut vaihtelevat eri lähteissä. Yleisesti teloitettuja naisia arvellaan olevan ainakin —, jotka ammuttiin joko heti taistelujen jälkeen tai myöhemmin vankileireillä ennen sodan päättymistä toukokuun puolivälissä.

Teloituksia suoritettiin yleisesti Tamperetta lukuun ottamatta kaikilla muilla paikkakunnilla, missä naiskaartilaisia jäi vangeiksi. Tampereella tiedetään ammutun ainoastaan kolme naista välittömästi taistelun jälkeen, mutta myöhempiä teloituksia ei kaupungissa päällystön kiellosta johtuen tehty. Ylivoimaisesti eniten naisia teloitettiin Lahdessa ja Hollolassa , joissa parin viikon aikana ammuttiin ainakin parisataa naiskaartilaista. Tunnettu joukkoteloitus tapahtui myös 1.

Joidenkin tietojen mukaan naiset raiskattiin teloitusta edeltäneenä yönä. Teloitetut naisten keski-ikä oli noin 20 vuotta ja nuorimmat olivat vain vuotiaita. Ammutuiksi joutuivat erityisesti yhteiskunnan pohjasakkana pidetyt kaupunkien ja teollisuustaajamien työläisnaiset, mutta eivät juurikaan naiskaarteihin liittyneet maaseudun piiat ja palvelijattaret.

Saksalaiset sen sijaan olivat useissa tilanteissa jopa estäneet punavankien teloituksia, mikä huononsi valkoisten ja saksalaisten välejä. Naiset myös yleensä raiskattiin ennen teloitusta. Teloituksista on vuosikymmenten ajan kiertänyt kertomuksia, että miesten vaatteina pidettyihin housuihin pukeutuneet naiset ammuttiin järjestelmällisesti.

Tämän vuoksi naiset vangeiksi jouduttuaan pyrkivät pääsemään housuistaan eroon ja pukeutuivat esimerkiksi pelkkään alushameeseen. Myöhemmässä tutkimuksessa väitettä on joskus pidetty myyttinä, mutta esimerkiksi teloituksia luvulla tutkineen Marjo Liukkosen mukaan näin todellakin tapahtui.

Mittavimmat teloitukset nähtiin Lahdessa ja Hollolassa, jossa huhti—toukokuun aikana ammuttiin ainakin — naiskaartilaista. Suomen sotasurmat -tietokannassa on ainoastaan Leirillä oli nykytiedon mukaan kaikkiaan yli 2 naista, vaikka vanhemmat luvut mainitsivat vain naisvankia.

Naiskaartilaisten lisäksi vangeiksi joutui Etelä- ja Lounais-Suomesta paenneita punasotilaiden perheenjäseniä, joihin kuului vaimojen ja lasten ohella myös heidän äitejään. Surmattujen naissotilaiden ruumiita häpäistiin riisumalla ne alasti ja jättämällä seksuaalisesti loukkaaviin asentoihin.

Myös yleiset olosuhteet Hennalassa olivat erittäin huonot, vankeja kuoli nälkään ja tauteihin. Lisäksi leirillä kuoli runsaasti lapsia. Tutkija Tuulikki Pekkalaisen mukaan suurimmat teloitukset Lahdessa nähtiin 9.

Teloituksista Tröbstille kertonut lääkintäkersantti mainitsi, miten puut olivat täynnä aivojen roiskeita. Punaisten naisten teloituksia on pidetty myös rotuhygienisenä toimenpiteenä, koska heidän katsottiin muodostavan uhan suomalaisen rodun puhtaudelle. Tähän viittaa hänen mukaansa muun muassa se, että miesten kohdalla teloitettiin järjestelmällisesti lähinnä johtajina pidettyjä punakaartilaisia, mutta naisista myös tavallisia rivijäseniä.

Punakaartien naiset eivät sopineet naiskuvaan, jota esimerkiksi veljekset Lauri ja Martti Pihkala levittivät. Martti Pihkalan juuri ennen sisällissodan loppua ilmestyneessä kirjassa Minkälainen Suomi meidän on luotava? Pihkala kehottaakin kirjassaan tuhoamaan kaikki kaupunkien työläisnaiset ja yleisinä naisina pidetyt. Veljesten ajatuksista oli innostunut myös valkoisten pahamaineisin teloittaja Hans Kalm , jonka joukot suorittivat suurimman osan Lahdessa tehdyistä naiskaartilaisten teloituksista.

Molempien ihmisryhmien mahdollinen lisääntyminen nähtiin ongelmana suomalaiselle rodulle ja porvariston puhtaudelle. Lisäksi taustalla oli punaisten naisten demonisointi porvarillisessa lehdistössä. Suomalaiset joukot oli alistettu saksalaisten komentoon, eivätkä näin ollen voineet nousta heitä vastaan.

Sen sijaan valkoiset pystyivät ampumaan yhteiskunnallisesti arvottomina pidettyjä työläisnaisia, joita saksalaiset taas yrittivät suojella ja joita he mielivat itselleen. Sodan loppuessa vielä hengissä olleet naisvangit koottiin kesäkuun aikana Hämeenlinnan ja Suomenlinnan vankileireille odottamaan Valtiorikosoikeuden jakamia tuomioita.

Lausunnot sisälsivät kuitenkin usein pelkkiä huhuja tai pahansuopien ihmisten kostonhaluisia puheita. Hiljaiset ja nöyrästi käyttäytyneet saivat yleensä myönteisen arvion ja lievemmän tuomion, kuin uhmakkaasti esiintyneet naiset. Esimerkiksi Tampereen ja Pispalan kaartien päälliköt Hilma Andersson ja Emma Oksala saivat kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion, josta he kuitenkin vapautuivat yleisen armahduksen myötä jo vuoden alussa.

Punaiset teloittivat myös neljä naiskaartilaista luokkapetturuuden vuoksi. Tapauksien tarkemmista syistä ei ole tietoa. Ainoa tunnettu valkoisten telotuksiin osallistunut nainen oli Valkeakosken naiskaartiin kuulunut Liisa Laurén. Valkoisten parissa suhtautuminen naiskaartilaisiin on jyrkän vihamielistä ja heidät tuomittiin ankarasti niin kirkon, sanomalehdistön kuin sodanjohdonkin toimesta.

Kaartissa oli mukana yhteensä naista, joista Tampereen taistelun aikana kaatui tai teloitettiin yksitoista. Vantaa seksi joulukalenteri Timo Malmi julkaisi vuonna Tampereen naiskaartista innoitusta saaneen runokokoelman Tuulensuu, minä rakastan sinuajonka pohjalta syntyivät myöhemmin näytelmä Raatihuoneen puolustus ja draamadokumentti Tuntemattomat: Ve­ro­eu­rot­kin va­lu­vat suu­rel­ta osin luul­ta­vas­ti muu­al­le. Tampereella ilmestynyt Aamulehti kirjoitti Kaartiin kuului noin naista, jotka osallistuivat Satakunnan rintaman taisteluihin KarkussaMouhijärvellä ja Suodenniemellä sekä toimivat huolto- ja vartiotehtävissä Tampereella.

0 thoughts on “Suomi hyvinkää maailman isoimmat silikonit

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *